Allekirjoittaneella on nyt puoli vuotta HYY-elämää takana.
Kokouksia, ryhmiksiä, satoja sähköposteja. Linjapapereihin ja strategioihin perehtymistä. Maailmanparannusta, koulutuspolitiikkaa, linjaamista, kannanottoja, strategiaa. Turhaa pätemistä, hajoilua. Kuusituntisiksi venyviä brunsseja, ystäviä, ahaa-elämyksiä. Viinirypäleitä, Tuc-suolakeksejä, mandariineja. Valiokuntatoimintaa, mielenosoittamista, viininjuontia, sitsaamista. Yhteydenottoja kansanedustajiin, investointilaskelmia, pilkunviilausta. Mitähän vielä. Konkretiankaipuuta?
HYY-toiminta on osoittautunut monipuolisemmaksi kuin osasin kuvitellakaan. Aikaakin se vie – laskeskelin juuri istuneeni viime kuukausien aikana 53 kokouksessa, palaverissa tai koulutuksessa HYY:n tiimoilta. Lisäksi aikaa on varastanut kaikki muu oheistoiminta, kuten sähköpostien kirjoittelut ja kokouksien jälkeiset bisset.
Toisinaan edustajiston kokoukset venyvät. Elämäni ensimmäinen edari kesti puolilleöin. Silloin kyseenalaistin hiukan koko touhun mielekkyyttä. Sen jälkeenkin aikataulut ovat toisinaan venyneet ja paukkuneet. Eräänä huhtikuisena sunnuntaina brunsseilimme edariryhmän kanssa ja käsittelimme samalla koulutuspolitiikkaa. Kuusi tuntia myöhemmin brunsseilimme edelleen. Puheenaihe oli tosin vaihtunut koposta elämän tarkoituksen pohdiskeluun ja maailman kauneudesta keskusteluun. Brunssin suurin anti olikin ehkä se, että elämää tulisi tarkastella narratiivina eikä projekteina. Muistakaahan siis rakkaat ystävät ja toverit seikkailla ja nauttia elämästä! (Elämä on parhaimmillaan ihan HYYtävä seikkailu, heh_heh)
Puolessa vuodessa olen saanut elämääni paitsi uusia ystäviä ja kokemuksia, myös paljon hyödyllistä tietoutta. HYY-Yhtymän talouspaikoilla istuville järjestettiin talouskoulutus Aalto Executive Educationin kautta. Kurssilla kahlatut yrityshallinnon perusteet investointilaskelmineen ja tilinpäätösanalyyseineen nostivat toisinaan hajotuskäyrän korkealle. En kuitenkaan ole parin vuoden yliopisto-opintojeni aikana saanut yhtä hyödyllistä opetusta kuin kyseiseltä kurssilta sain. Kaikkea ei opi kirjoista – ei ainakaan, jos opiskelee yhtä teoriakeskeistä ja konkretiasta irrallaan olevaa alaa kuin allekirjoittanut.
Puolessa vuodessa ehtii upota syvälle HYY-suohon. Saa nähdä, miten syvälle tässä yliopistouran aikana vielä uppoan! Tällä hetkellä ainakaan ei ole mitään kummempia pyrkimyksiä nousta täältä. Täällä on kivaa ja onneksi meitä on monta, niin ei yksin tarvitse linjata ja huudella konkretian perään. Ja nyt puolen vuoden tiiviin HYY-toiminnan jälkeen on pakko myöntää, että suhteeni ylioppilaskuntaan on muuttunut. Ennen niin kovin etäisen ja epämääräisen tuntoinen ylioppilaskunta on nykyään se ensisijainen yhteisö, johon koen kuuluvani. Lisäksi tunnen aika suurta ylpeyttä, kun kävelen ylioppilastalojen ohi. (Ja sitä ylpeyttä eivät edes Helsingin Sanomien HYY-kriittiset nillitykset karista.)
Pus och kram, aurinkoiset terveiset Storyvillen terassilta!
Ella
edariryhmän vpj ja Unionin hallituksen jäsen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti