Kevään aikana on käyty kiivasta keskustelua Vanhan ylioppilastalon ja siellä jo pitkään harjoitelleiden musiikkikorporaatioiden tulevaisuudesta. Helsingin Sanomissa asti on julkaistu kirjoituksia siitä, kuinka korporaatioiden toimintaan Vanhalla on tulossa muutoksia ja mitä nämä muutokset merkitsevät. Julkisuudessa on muodostunut sellainen kärjistetty kuva, että raha menee ylioppilaskunnassa(kin) kulttuurin edelle: perinteikkäät musiikkikorporaatiot ollaan häätämässä Vanhalta paremman voiton tavoittelemisen vuoksi. Siihen, miten tämä kuva on muodostunut, en aio tässä kirjoituksessa keskittyä. Haluan ennemmin tuoda esiin, miltä tilanne näyttää Osakuntien edustajistoryhmän näkökulmasta.
Ryhmämme on hallituksessa, joten meillä on ollut mahdollisuus seurata suhteellisen tiiviisti, mitä asian suhteen tapahtuu. Meille, kuten kaikille muillekin HYY Yhtymän ja ylioppilaskunnan hallituksia lukuunottamatta, päätös Vanhan minimikäytöstä (eli muunmuassa siitä, että Musiikkisali olisi ylioppilaskunnan käytössä enää vain korkeintaan neljänä maanantaina kuukaudessa) tuli kuitenkin niin sanotusti puun takaa. Miksi päätös valmisteltiin salassa? Syy on yksinkertaisesti se, että Vanha on Yhtymän, siis liiketoiminnan, piirissä, ja suunnitelmat liittyen Vanhan liiketoimintamahdollisuuksien parantamiseen ovat siksi yleisesti salaisia. Minimikäytöstä päättäminen oli osa tätä prosessia. Koska HYYn edustajisto on omistajastrategiassa päättänyt, että Yhtymän tulisi tuottaa enemmän voittoa, pyritään Yhtymässä toimimaan sen mukaan.
Osaan HYYn hallituksen osakuntalaisten jäsenten puolesta sanoa, ettei päätös ollut yksinkertainen. Ainakin osakuntalaisten ehto oli alusta asti, että musiikkikorporaatioiden toimintaedellytykset on jatkossakin turvattava, ja tämän toteuttamisessa on tehtävä keskustelevaa ja tiivistä yhteistyötä korporaatioiden itsensä kanssa. Edustajistoryhmämme ja korporaatioiden välisessä keskustelussa ilmeni, ettei tämä ajatus ollut välittynyt heille asti. Hallituksen ja korporaatioiden välillä tuntui puolin ja toisin olevan suuria aukkoja siinä, miten asioita tulkittiin ja ymmärrettiin. Kun tähän vielä lisää julkisen keskustelun, jossa inhimillisistä ja käytännön syistä helposti yksinkertaistetaan ja kärjistetään, vaikuttaa siltä, että ollaan vain yhä kauempana siitä keskustelevasta ja tiiviistä yhteistyöstä, johon alun perin pyrittiin molemmilta tahoilta.
Osakuntalaisuuteen kuuluu pitkäjänteisyyden ja perinteiden arvostaminen, joten on helppo samastua korporaatioiden huoleen tulevaisuudestaan. Meille onkin erittäin tärkeää, että korporaatioita kuunnellaan tarkasti. Pitkät perinteet ja tasokas kulttuuri ovat erottamaton ja hieno osa ylioppilaskuntaa. Samalla on myönnettävä, ettei Vanhan taloudellinen tilanne voi jatkua nykyisenlaisena. Muutoksia on tehtävä. Toki on selvitettävä huolellisesti eri vaihtoehtoja asian ratkaisemiseksi, mitä onkin jopa vuosienkin mittaan tehty.
Mutta miksi se voitto on niin tärkeää? Asia, mikä tuntuu monesti jäävän pimentoon, on se, kuka ne voitot lopulta käyttää. Vastaus on ylioppilaskunta, siis opiskelijat. Suurin osa HYYn toimintatalouden budjetista tulee Yhtymän voitoista. Ja budjetti taas sisältää sellaisia kokonaisuuksia kuin vaikkapa edunvalvonta ja järjestötoiminta. Ymmärrän, että vastakkainasettelua, jossa toisena osapuolena on raha, on helppo tässä asiassa muodostaa ja kavahtaa. Samalla tulee kuitenkin ottaa huomioon rahan käyttökohteet, ja oikeastaan ylipäänsä koko mustavalkoisen vastakkainasettelun kyseenalaisuus.
Osakuntalaisena toivon, että musiikkikorporaatiot voisivat jatkaa perinteitään edelleen huolellisesti ylläpitäen ja arvokkaan yhteytensä Vanhaan säilyttäen. Samalla luotan siihen, että HYYn hallitus sekä Yhtymä ovat pohtineet päätöksensä huolellisesti ja monesta näkökulmasta, ja että ne tekevät niin jatkossakin. Tähän kuuluu olennaisesti se, että käydään mahdollisimman avointa, rauhallista ja ymmärtävää keskustelua puolin ja toisin. Se on paras ja luultavasti ainut tapa ratkaista tilanne kaikkien kannalta hyvällä tavalla.
Matleena Kosonen
Osakuntien edustajistoryhmän puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti